About the project?

The tiny SARS-CoV-2 virus has disrupted our lives. From seismic shocks to business-as-usual to new forms of sociality caused by the inability of close proximity to each other, this invisible enemy has provoked anxiety and fear as we cope with the new existential uncertainty caused by it. Perhaps one reason why the little virus awakens such great dread in us is the difficulty of grasping what this invisible threat is when we cannot directly perceive its presence. It is, in the words of ecological philosopher Timothy Morton, a strange kind of “hyperobject:” something that exists in such different “temporal and spatial dimensions that it defeats traditional ideas of what ‘a thing’ is in the first place.”  It is something so strange that it can only be made “real” to us through its myriad representations in daily death rates, simulations of epidemic risk, or morbid visualisations of contagion.

 

Taking cue from these popular anxieties caused by the Covid-19 pandemic, Beauty is a Virus is a science-art project that explores how these practices of rendering the invisible visible affect our lives. It explores, in particular, how generative Artificial Intelligence (AI) can be used to create new ways to relate to our non-human neighbours in novel ways. The underlying assumption of the project is that if all scientific and biological representations are always, to a degree, artificial and human-made, then perhaps we can now use AI to create a new (artificial) reality to our non-human neighbours  that is better than the previous one based on anxiety and fear. Through a science-art exhibition, a playdate with our non-human neighbour, the project thus hopes to translate the world of viruses – their aspirations and dreams, but also understandings of beauty – into a visual form that we can better relate to as we continue to cohabit the world into the distant future.

 

Science tries to  understand the invisible but art can also describe what we fail to see despite our efforts. Drawing on the tradition of science fiction, the project raises questions that can make us wonder about the reality in which we live. What if viruses do have this same ability as humans, but in a different form? Maybe our invisible enemies aren’t our enemies? Maybe we just don’t understand their dreams, aspirations, or ways to experience beauty itself?

 

The project is funded by Finnish Cultural Foundation.

Tietoa projektista

Viimeisen parin vuoden ajan lähes jokaisen planeettaamme asuttavan ihmisen arkea on häirinnyt mikroskooppisen pieni SARS-Cov-2-virus. Se on herättänyt meissä pelkoa ja ahdistusta, sillä sen todellisia vaikutuksia elämäämme on äärimmäisen vaikea käsittää. Mikä on tämä näkymätön vihollinen, jonka havaitsemiseen tarvitsee erityislaitteistoa, mutta jonka läsnäolo ei ole voinut jäädä keltään yhteiskuntamme jäseneltä huomaamatta. Virus on filosofi Timothy Mortonin sanoin “hyperobjekti”: se on jotain niin erityislaatuista, että se kumoaa perinteiset käsitykset siitä, mikä jokin asia on. Se on jotain niin erilaista, että voimme pyrkiä ymmärtämään sitä vain päivittäisten kuolleisuuslukujen, epidemiasimulaatioiden tai tartuntagraafien kautta.

 

Beauty is a Virus -tiede-taideprojekti tutkii, miten nämä esittämisen tavat, joilla näkymätöntä maailmaa pyritään tehdä näkyväksi, vaikuttavat elämäämme. Se tutkii erityisesti sitä, miten generatiivisen tekoälyn (AI) avulla voidaan luoda uusia tapoja suhtautua näkymättömiin naapureihimme. Projektissa tutkitaan erilaisia kielen ja esittämisen käytäntöjä, kuten esimerkiksi tieteellisen tiedon visualisoimista. Lisäksi projektissa tutkitaan generatiivista tekoälyä taiteellisena keinona kuvitella uudelleen suhtautumistamme viruksiin. Hankkeen tuloksena on poikkitietellinen taidenäyttely, jonka tavoitteena on avata uusia näkökulmia näkymättömiin kanssaeliöihimme luovalla ja leikkisällä tavalla.

 

Projektin pääoletus on, että jos kaikki luonnolliset ja ekologiset esitykset ovat aina jossain määrin keinotekoisia, tekoälyn avulla voimme kenties luoda uusia tapoja katsoa ja ymmärtää ei-inhimillisiä maailmoja — tapoja jotka eivät perustu pelkoon ja saattavat siten olla jopa osin realistisempia kuin nykyiset käytäntömme. Tiede pyrkii näkemään näkymättömän, mutta taide voi kuvata myös sitä, mitä emme onnistu pyrkimyksistämme huolimatta näkemään. Science fictionin perinteeseen nojaten projekti esittää mielikuvituksellisia kysymyksiä, jotka voivat saada meidät ihmettelemään todellisuutta jossa elämme. Entä jos viruksilla onkin tämä sama kyky, mutta eri muodossa? Ehkä näkymättömät vihollisemme eivät olekaan vihollisiamme? Ehkä emme vain ymmärrä niiden unelmia, toiveita tai tapaa kokea kauneutta?

 

Projekti on saanut Suomen Kultturirahaston apurahan.